Isä palasi kanarialta muutama hetki sitten ja toi tuliaisiksi kevyen rusketuksen ja iloisenvärisiä t-paitoja. Pehmeitä sanoja, rakastan sinua, nyt voit rentoutua, on viikonloppu, käydään katsomassa joku hyvä leffa ja juodaan kaakaota ja istutaan vierekkäin. Ei jälkeäkään niistä punaisista ja mustelmaisista jäljistä joita pienempänä häneltä sain. Hyvä niin: voin vihdoin huoahtaa helpotuksesta.
Vaikka ei se minun pelkoani ihmisiä kohtaan vähennä.
Perjantaina kulunut viikko ikään kuin häviää mielestä eikä siitä muista kuin yksittäisiä tapahtumia, hetkiä, jolloin on ehkä itkenyt tai nähnyt jotakin merkityksellistä. Nyt ohi hujahtaneet päivät tuntuvat pelkältä paksulta puurolta, jossa purjehtii yksi kiiltävän punainen hillosilmä. Silmä katsoo tarkkaavaisesti.
3 kommenttia:
sun blogissas on jotain hienoja juttuja, liityimpä lukijaksi että voin seurailla niitä tarkemmin. muuten, mistäpäin suomea olet? :)
sun blogissas on jotain hienoja juttuja, liityimpä lukijaksi että voin seurailla niitä tarkemmin. muuten, mistäpäin suomea olet? :)
Kiitti amanda ja tervetuloa lukemaan! :) Kysymykseesi: asun Helsingissä.
Lähetä kommentti