Olen tuntenut itseni rumaksi ja huokaillut koulutehtäville, luullut mokanneeni filosofian esseen mutta saanutkin siitä täydet pisteet, piirtänyt tarkkaa maailmankarttaa koska maantieto on tylsää. Syönyt epäsäännöllisesti ja epäterveellisesti, ravitsemusterapeutin kanssa kävi niin että hän oli kirjoittanut ajan väärin, se olisi ollut tuntia myöhemmin. Olin hyvin loukkaantunut huomatessani, että hän otti minun ajallani vieraan, paljon laihemman tytön sisään, enkä uskaltanut sanoa mitään. Lähdin pois pää painuksissa.
Pakkanen tuo poskille jääkukkia, saa ehkä hymyilemään, minä pidän kylmästä. Lainaan ystävälle pipoa koska en itse tarvitse sitä, en ole herkkä tuntemaan kylmää. Maanantaina koittaa mukava päivä, minä ja neljä (ehkä viisi) ystävääni tulemme luokseni ja leivomme ja vietämme ihanan illan. Ensimmäinen kerta vapaa-ajalla koko uuden kaveriporukan kanssa. Toivon, että olen heille aidosti tärkeä.
Olen huolissani katsusta, jonka stressi on vienyt mennessään ja syönyt kaiken ilon, onneksi viikon päästä voin ottaa hänet syliini ja kietoa turvaan ja olla ihan lähellä. Silloin on myös vuosipäivämme, se onnen päivä kun vuosi sitten näimme ensimmäisen kerran, olimme ensimmäisen kerran lähekkäin ja jo silloin tunsimme olevamme vanhat tutut. Oi lukio pääty pian, niin hän pääsee luokseni jäädäkseen.
Väsymys kietoo ahnaita sormiaan ympärilleni, elämä on raskasta ja nuoren filosofin elämä vielä raskaampaa, ei tiedä mikä on totta ja mihin uskoa ja mitä tehdä. Ei voi luottaa kuin siihen, että on yksi ajatteleva sielu, joka pohtii näitä ajatuksia ja näkee kaiken tällaisena. Silti kauneus, vaikka se olisi kuvitelmaani, on pysäyttävää ja saa kulkemaan eteenpäin.
sinä olit kaunis
jo kuvissa ja unelmissa
ja arvaa miten kaunis olet siinä edessäni
kaukana
olet pieni heikko olento
joskin älykäs sellainen
tarkistat aina avaimet
pyydät anteeksi senkin
mitä et ole tehnyt
katsot pelokkaana taaksesi
minun tyttö
silloin aluksi
minä huusin elämääni takaisin
hyvin vaimeasti
mutta sinä kuulit sen
kannoit minut kaiken läpi
pimeiden päivien
niiden, jolloin katsoin telkkaria kymmenen tuntia päivässä
pysyin sisällä
en tiennyt miksi on paha olo
ja nyt olen tässä
ehjempänä kuin koskaan
enkä osaa kiittää sinua tarpeeksi
minun takiani
olet siinä
niin hauraana että
tuskin jaksat hengittää
sitä painavaa ilmaa sisälläsi
minä ajoin sinut tuonne
tiedän että
joskus on vaikeaa ja
usko meinaa loppua mutta
jos sallit niin
minä rakastan sinua
Imogen heap on parhautta, varsinkin kun sitä kuuntelee ennen nukahtamista, on raukea ja keskittyy sanoihin, ääniin. Musiikki on upea asia. Kommentoikaa puput tähän tekstiin lempiartistejanne, haluan päästä kuuntelemaan teidän rakkausmusiikkianne. (Omat suosikit löytyvät profiilistani.) Myös teitä sykähdyttäneistä elokuvista sekä kirjoista olisi kiva kuulla.
Toisinaan hiljaisuus on parasta musiikkia. Minä pidän yksinolosta, palapelin kokoamisesta ja leipomisesta hiljaisessa keittiössä, silloin kuulee ne tärkeimmät asiat - omat ajatukset. Ensi maanantaina on onneksi vihdoin ja viimein käynti ravitsemusterapeutilla, olen yrittänyt kirjoittaa ruokapäiväkirjaa mutta minua hävettää se syömäni makea ja sisääni ahtamani kalorit, pelottaa kuulla ammattilaisen tuomio. Ruoka on ystäväni, viholliseni, kaikkea mikä on päässyt liian lähelle tunteitani.
Maa jäätyi liukkaaksi, kun sateet nuolivat sitä viime yönä ja hiekoitus työntyi ruusunpiikkeinä esiin. Aurinko pelkää näyttäytyä, kaikkialla on harmaata ja mustaa ja minä yhdessä muiden kanssa kannan sitä. Kovan veden liukkaus asfaltin päällä saa varovaiseksi, jalkani tuntuvat yhtäkkiä kilometrinpitkiltä ja huterilta ja koulumatkat venähtävät pidemmiksi. Kuin yksinäinen bambi jäällä, niin kuin viime talvenakin kirjoitin.
Silti iloitsin pienestä lumihetkestä, vaikka en edes käynyt paljon ulkona. Olen ankea kotihiiri joka sipsuttaa hiljaa kylmillä käytävillä, mussuttaa leipää ja piiloutuu yöksi möröiltä peiton alle. Möröt seuraavat silti perässä ja tunkeutuvat uniin, aamulla herään entistä väsyneempänä ja pelokkaampana ja kuitenkin kaikki on hyvin. Pohjimmiltaan. Ainoa ahdistuksenaihe on se, etten ole saanut sanaakaan romaania paperille, en saa puristettua irti mitään koska odotan itseltäni niin paljon. Odotan maat ja meret ylittävää ja linnut puista lennättävää tekstiä, odotan ihmettä joka ei minun käsistäni synny. Odotan jotain, joka on jo ajat sitten ennen minua tehty. Kaikki on jo valmista kirjallisuudessa, ei se kaipaa minun surkeaa tekelettäni pölyttymään sata vuotta vanhojen kirjojen joukkoon.
Olen lukenut blogeja ja ajatellut, että oi kuinka lahjakkaita te kaikki olettekaan. Olette upeita ja kauniita, perhosia maailman tuulissa. Jos riittäisi voimia, olisin valmis tekemään tuttavuutta jokaisen kanssa. Ihmiset, joilla on ajatuksia ja kirjoitustaito sekä kyky nähdä ja luoda kauneutta, ovat täydellisiä.
Delfiinit palapelissä hymyilevät ja muutenkin varsin paljon minä pidän elämästä, pidän eritoten juuri niistä huonoista jutuista. Pidän sateesta ja ahdistuksesta, vastoinkäymisistä, huolista. Se kaikki saa yrittämään uudestaan.
Suokaa anteeksi jo toinen postaus tänään, mikä taitaa olla ensimmäinen kerta koko blogini historiassa. Jokin minussa haluaa esitellä teille tämänhetkiset lempiblogini, vaikka ne taitavat jo tuolla sivupalkissa olla. Nämä bloggaajat kuitenkin ansaitsevat tulla ihan kunnolla nähdyksi. Blogit eivät ole parhausjärjestyksessä tai mitään vastaavaa, ja jonkun rakkaan olen saattanut joukosta jättääkin ihan tilan vuoksi.
Blogin kirjoittaja on kadehdittavan taiteellinen, kirjoittaa valloittavasti ja ottaa upeita kuvia. running to stand still
Ruut on ihminen, jonka kanssa olen joskus keskustellutkin netin välityksellä, ja vaikka olen ollut laiska pitämään yhteyttä, hän vaikuttaa hienolta ihmiseltä. Hänen kauniita tekstejään on ilo lukea. tahroja valkokankaalla
Elodien kuvankaunis ja herkkä blogi antaa minulle kovasti vertaistukea ja haluan pysyä tämän upean ihmisen elämässä ajan tasalla. Olenpa joskus miettinyt tekeväni lähempää tuttavuuttakin. those endless nights
Tämä blogi on minulle varsin tuore tuttavuus, mutta ihastuin siihen saman tien. Kirjoittaja vaikuttaa niin ikään hienolta ihmiseltä ja ottaa hämmästyttäviä, sielukkaita kuvia. Lauluja auringolle
Rohkeasti erilainen tyttö kirjoittaa blogissaan runomaisia kauniita tekstejä itsestään, elämästään ja olostaan ja osuu usein sanoissaan naulan kantaan. manaattimaa
Olen seurannut erikan kuulumisia hänen bloginsa alusta lähtien ja minun silmissäni hän on täydellinen. Kadehdin eritoten hänen vaatteitaan, käsittämätöntä piirustustaitoaan sekä upeita, herkkiä valokuvia. where bluebirds fly
Toivon, että yöllä satanut lumi tekee minusta enkelin ja unohtaa kaiken syömäni ja kaiken ajattelemani. Jos ei, haluan paeta metsään puiden ja kettujen sekaan. Kettujen, joista ei näy kuin oranssi vilahdus, kun ne häipyvät sammalen alle. Olisinpa minäkin yhtä nopea.
Lumi on laskeutunut ruusujen päälle ja saattanut pehmeää enkelihuurua kasvoilleni. Katsun kanssa on hyvä olla, vuosi vaihtui suudellessa ja kilistellessä ja leffoja katsellen. Bambini on niin kaunis ja suloinen ja älykäs että olen rakastunut häneen entistä syvemmin. Pian saammekin juhlistaa vuosipäiväämme ja antaa lupauksia tulevaisuudesta.
Olen niin iloinen kaikesta mitä olen ja mitä minulla on, etten jaksa ajatella edes sitä suklaa- ja leivonnaispaljoutta jonka olen syönyt, haluan vain nauttia ja olla minä.
