10/09/2012

one day we'll reveal the truth that one will die before he gets there



Olen niin sekaisin kaikesta. Voin näennäisesti erittäin hyvin, mutta sisällä kuplii ja kuohuu, enkä tiedä milloin kaikki tulee yli. Aamupäivä kului hovioikeudessa selvitellessä parin vuoden takaista ryöstöä, josta en edes muista paljon. Toinen pahoinpitelijöistä on raskaana, ja vain vuoden minua vanhempi: pelottaa lapsen puolesta. Kerroin taas sen saman tarinan syyttäjälle ja vastasin kysymyksiin, itkittekö, se kysyi ja minä hämmennyin. Tottakai minä itkin. Se oli järkyttävää, mutta ei se tilanne vaan ennen kaikkea koko elämäni silloin, minä silloin, sillä nyt olen täysin eri ihminen. Olin haamu ja minulla oli tyttöystävä jota en aidosti rakastanut, olin onneton ja ahdistunut. Kun palaan niihin hetkiin, tuntuu kuin palaisin entiseen elämääni.

Olen viime aikoina huomannut, miten epätasapainoinen ihminen yhä olen. Välillä on onnen hetkiä, kuten silloin kun saan tuntea hevosen vahvan selän allani ja hengittää kaunista kirkasta ilmaa ja jutella ystävien kanssa, mutta usein olen vain väsynyt ja kiukkuinen ja ahdistunut siitä kaikesta mitä en ole vielä hoitanut. Niin epätasapainoinen ja ristiriitainen, ettei kirjoittaminenkaan onnistu kovin hyvin, ei esseiden eikä blogin eikä romaaniprojektin. Joskus toivon katoamista, varsinkin niinä hetkinä kun en ole merkityksellinen kenellekään.

Ruoka toki piristää aina. Toissapäivänä tein macaron-leivoksia jotka olivat ihanan pinkkejä ja marenkisia, ja vaikka en niiden mausta välittänyt, ne olivat oi niin söpöjä. Syöminen ahdistaa jälleen, saan itseeni mahtumaan joka päivä pussikaupalla herkkuja, monta suklaapatukkaa, ja samalla vielä uneksin leipomisesta. En ymmärrä itseäni, olen ällöttävä ja löysä enkä osaa hallita enää mitään. Kaikki muut näyttävät keijuilta joilla on asiat täysin hallinnassa, he eivät tarvitse mitään, eivät rakkautta eivätkä huomiota, eivät seksiä eivätkä lohturuokaa. Minä olen ylitarvitseva, tunnen jatkuvasti oloni yksinäiseksi ja hölmöksi. Minulle ei mikään ole tarpeeksi.

Anteeksi harvinaisen huonosta tekstistäni, oli vain pakko päästä purkamaan jonnekin.

3 kommenttia:

meme kirjoitti...

muut vain näyttää siltä etteivät tarvitsisi mitään, paino sanalla näyttää.

Sara kirjoitti...

Täällä olisi sinulle jotain (:
http://tamapienitytto.blogspot.fi/2012/10/liebster-awardia-onko-sinut-haastettu.html

lumia kirjoitti...

meme: Niin se taitaa olla. Silti pidän illuusiotani yllä.

Sara: Kiitos kovasti ♥