9/24/2012

your face is like a melody


Viikonlopun kohokohtia oli se kun koon xs collegehousut mahtuivat helposti päälle (en ole ikinä omistanut yhtään xs-koon vaatetta, se oli hieno tunne vaikka löysät housut nyt menevät kelle vaan, olivat ne kuinka pientä kokoa tahansa) ja se kun söin kahvilassa croissantteja ja kaakaota kiireettömänä sunnuntaipäivänä. Samalla kun olen leiponut pellillisen makeita leivonnaisia, jotka sulavat suklaisesti suussa ja kuiskailevat ystävistään Berliininmunkeista ja Minimuffineista ja Jaffakekseistä ja Irtomakeisista jajaja, mietin, että ehkä tätä pitäisi alkaa rajoittaa. Paholainen nimeltä sokeri on ottanut minut valtaansa ja kietonut hattaraisia näppejään ympärilleni, olen yhtä tahmaa koko tyttö ja täysin avuton makean kutsun edessä. Vaikka leipominen rauhoittaa, sitä lienee parempi vähentää jotta tottuisin normaalimpaan ruokavalioon.

Koulussa neiti anorektikko hymyilee minulle hetken, mutta muuttuu taas sekunneissa lasiseksi valkoiseksi jääksi, siksi pelottavaksi olennoksi jota en uskalla lähestyä. Sillä on punaiset hiukset ja se on avoimesti sitä mieltä että ihana meri on maailmankaikkeuden upein kirja (on se minustakin hieno, mutta shh se on salaisuus, en puhu siitä julkisesti), ja se on upea nyrpeä mallilapsi hiljaisuuksineen, vaikka uskon että sen päässä kuhisee kuin mehiläispesässä. Tiedätte varmasti ne valkoiset tytöt jotka haahuilevat koulun käytävillä leiskuhiuksineen, ovat omituisia ja kummallisen kiinnostavia ja pelottavia.

Kultani haluaa tutkimusmatkailla ja luultavasti minäkin kun olen vielä nuori, kokeilla uutta elämää ja uusia ihmisiä, tuntuuko se samalta. Minusta vain ei pidä kukaan muu kuin rakkaani, kukaan ei näe minussa sitä kaikkea mikä voisi olla kaunista, olen vain ruma ankanpoikanen jonka särmät pitäisi hioa, ylimääräiset höyhenet repiä pois. Vaikka niistä höyhenistä olen muodostanut siipeni, niillä minä lennän ja niiden sisään minä suojaudun. En tiedä, miksi minusta on niin vaikea pitää.

Olen iloinen sateesta, vaikka odotan jo malttamattomana kuuraisia kukkia bussin ikkunoissa ja puiden kaljuilla oksilla, huuruisia suudelmia pakkasiltana ja villaisia suloisia lapasia. Tänä talvena haluaisin vaaleanpunaiset.

3 kommenttia:

Elllie kirjoitti...

Sä vaan kirjotat ihan älyttömän kauniisti! I like it! :)

lumia kirjoitti...

Ellie: Kiitos ihana (:

Unknown kirjoitti...

Ihanaa tekstiä!!