8/06/2012

but at least when you're at your worst, you know how to feel things


Istahdan penkille katselemaan ihmisiä. Minulle tekee hyvää nähdä, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole minä. Että on olemassa niin paljon muita. Tunnen hellyyttä heitä kohtaan. Useimmat heistä tekevät parhaansa.
Minäkin teen parhaani.


- Erlend Loe: Supernaiivi

Tuntuu, kuin hengittäisin satua, eläisin romaanissa jossa on onnellinen loppu, kahlaisin sivuja läpi ja hymyilisin kauniille tekstille ja elämälle. Olen ollut onnellinen. Uinut meressä joka on niin kylmä että jäytää luita, noussut rannalle huulet suolassa ja hiukset päätä pitkin ja suudellut kultaani. Olen laittanut ja syönyt hyvää ruokaa, istunut kahviloissa, kävellyt paljain jaloin soratiellä, ottanut kuvia puistossa, tehnyt muistiinpanoja ja saanut uuden cd-soittimen. Olen myös hymyillyt suloisille jäätelökumeille sekä syönyt jäätelöä, tehnyt palapeliä muutaman palan kerrallaan ja miettinyt, mitä kaikkea kaunista ja hienoa maailmassa on. Minulle kaikki on nyt ihmeellistä ja ymmärrän asioita entistä paremmin.

Olen ehkä vihdoin korjaantumassa, keräämässä palasiani ja liimaamassa niitä sokerimassalla yhteen, sanomalla illoille ja aamuille ja ihmisille hei sellaisina kuin ne ovat, ilman odotuksia parempaan. Kaikki tarpeellinen on tässä ja olen kiitollinen siitä, ja tiedän, että tulevaisuudessakin minulla on kaikki välineet ratkaisuun. Ainoa mitä vielä toivon, on että voisin viettää enemmän aikaa ystävien kanssa, mutta hiukan vielä pelkään heitä ja heidän ajatuksiaan minusta, enkä aina tiedä, miten olla.

Tuntuu oudolta ajatella, että minä itse olin ennen itseni tiellä, pidin itseni poissa valinnoistani ja tein mitä vain päästäkseni pimeään. Enkä vieläkään osaa kirjoittaa kauniisti hyvästä. En osaa kertoa kauniisti, miten iloinen olen ollut ja miten taivas on ollut sininen, koska en ole unohtanut tätä kaikkea, menneisyyttäni ja ajattelemattomia ihmisiä. En ole unohtanut itseäni, ja minussa on tuo kaikki. En ehkä koskaan ole täysin ehjä, mutta minulle riittää tämä. Nyt olen kirkas vesi joka soljuu ja puhdistaa samalla itseään.

8 kommenttia:

ellanea kirjoitti...

Kaunis teksti, jonka sisältö nosti hymyn korviin asti!

Mimosa kirjoitti...

räiskäle vei sanat suustani. :-----)

OnlyMe kirjoitti...

Tajuttoman, älyttömän, ällistyttävän ihana teksti joka sai suupielet nousemaan. Ehkä minäkin jonain päivänä voin tuntea saman onnellisuuden kuin sä, mutta me molemmat valitettavasti ymmärretään vielä se, ettei paha ehkä koskaan poistu meistä.

Rakastan blogias, ja toivotan kaikkea hyvää! Toivottavasti hyvä olo säilyy pitkään! (:

Anonyymi kirjoitti...

hyvä tietää, että hymyilet.

lumia kirjoitti...

räiskäle & Mimbert: Kiitos ja ihanaa että ilahduitte!

OnlyMe: Olet harvinaisen oikeassa. Toivon sinullekin paljon tsemppiä ja aurinkoa päiviisi, varmasti tulee hyviäkin kausia! (: Kiitos kovasti, olen otettu mielipiteestäsi.

meme: Jos satut lukemaan tämän, pahoittelen etten alkukesästä saanut otettua yhteyttä, se oli silkkaa laiskuutta. Mukavaa että kuulumiseni piristävät.

Anonyymi kirjoitti...

Luin sun blogis kokonaan läpi ja pakko sanoo et sä oot onnistunu! Nää tekstit sai mut todella miettimään mun omaakin elämää ja välillä kyyneleetkin valumaan pitkin mun poskia. Nyt tiedän et rakkaus on se voima, jota mä oon jo pitkään ettiny. Kiitos!

Ja toivotaan et sun hyvä fiilis pysyy tästä ikuisuuteen :)

lumia kirjoitti...

Anonyymi, voi miten ihanaa kuulla, kiitos kommentistasi kovasti ♥ Kaikkein mukavinta on kuulla ihmisistä, jotka ovat saaneet jotain henkilökohtaisesti tuherruksistani ja ajatuksistani. Kaikkea hyvää sinulle.

Captain kirjoitti...

tekstisi hengittävät, paljastavat kauniin kykysi nähdä ja kokea maailma.

tuo lainaus supernaiivista on hieno. kirja oli aikoinaan minulle aika voimaa antava kokemus.

kauniita hetkiä syksyyn~