10/09/2011

in our house made of paper


Syksy on niin kaunis punaisine keltaisine vihreine oransseine ruskeine lehtineen, etelään muuttavine lintuineen ja pimeine iltoineen. Osmankäämit kumartavat aurinkoa kun se viiden jälkeen alkaa vajota, värjäytyvät kultaisiksi ja hopeisiksi melkein kuin usvan keskellä. Tulevan talven voi haistaa. Se tuoksuu kirpeältä, puhtaalta, kylmältä. Se halaa minua joka puolelta, kun talsin kovaa harmaata hiekkatietä ratsastuskengissäni. Ruskea toppatakki hengittää minun ihoani vasten.

Elodie rakas, jos vain luet tätä ja haluat, laita minulle kutsu blogisi lukijaksi. Haluan yhä kuulla ajatuksiasi, vaikka ne ovatkin kätkettynä salatuiksi. Kiitos kovasti, jos annat siihen mahdollisuuden.

Psst. Kommentteihin vastaaminen on taas vähän jäänyt, syvimmät pahoitteluni. Olen hyvin kiitollinen huomiostanne ja tulen vastaamaan joka ikiseen kommenttiin niin pian kuin jaksan.

4 kommenttia:

stella kirjoitti...

muista että olet ihana.

elodie kirjoitti...

Voi pieni, en tiedä mitä blogini kanssa tapahtui, sain nyhvätä tunnin ennen kuin sain sen palautettua takaisin julkiseksi. En ymmärrä mikä tai kuka oli vaihtanut päiväkirjani asetukset, mutta nyt se on ennallaan ja minä olen iloisempi kuin luuletkaan siitä, että oikeasti haluat kuunnella ajatussolmujani. ♥

Syksy on upea ja niin olet sinäkin, nauti putoilevien lehtien tanssista ja höyryävästä hengityksestä, tuleva talvi puhdistaa ja antaa anteeksi ja minä ainakin aion nyt aloittaa alusta. En tiedä minkä, sillä minua repivät kahteen suuntaan onnellisuus ja Elodie keijumetsineen, mutta joka tapauksessa minun on saatava joku ote tähän elämään.

Kirjoitat edelleen hätkähdyttävän kauniisti. Ja olet ihana, muista se. ♥

Ansku kirjoitti...

kirjotat niin kauniisti :) ihanat kuvatkin.

kak-tus kirjoitti...

stella: Kiitos, sinäkin olet ihana.

elodie: Ihanaa että pääsen taas lukemaan, blogisi on todella kaunis tapaus kuten sinäkin, pikkuinen ♥ Toivotan kovasti onnea tielläsi parempaan, itsekin olen ainakin yrittämässä aloittaa uutta polkua, sen raivaaminen vain on välillä raskasta, varsinkaan, kun ei tiedä, minne on matkalla, mitä pitäisi säilyttää ja mitkä raivata edestään pois. Syksy onneksi puhdistaa ajatuksia ja saa jotenkin vain voimaan hiukan paremmin. Halauksia.

Ansku: Kiitos kovasti :)