10/26/2011

aamunkoitteessa tummin siivin lensin pois


Viime kerrasta on aikaa. Olen halunnut kirjoittaa teille, mutta pääni on ollut tukossa kaikesta mustuudesta ja minulla on taas alkanut mennä huonommin. Aamuisin taistelen, jotta jaksaisin nousta kouluun, ja paino junnaa paikoillaan. Syksy on kauniin keltainen mutta samalla hyytävän kylmä, mutta minä pidän siitä, se kovettaa minua sisältäpäin. Taas uusi koeviikko edessä ja paineet puristavat joka puolelta.

Mokasin ravitsemusterapeutille menon pahanpäiväisesti. En löytänyt perille, noloanoloanoloa. Sain onneksi uuden ajan, mutta tunnen silti itseni epäonnistuneeksi.

Siivet eivät tällä hetkellä tunnu kantavan, jokin kuiskailee hiljaa lannistavia sanoja korvaani ja saa minut luhistumaan päivä päivältä enemmän. En jaksa enää ajatella mitään.

---------------------------------------------------------------

kaikki ylläolevat sarjakuvat © Brim; kannattaa klikata isommiksi. itse olen kokenut monta vuotta nämä kuvat todella läheisiksi.

Psst. Kysymyspostausta ei tulekaan, kun kellään ei ollut kysyttävää, mutta kiitos kovasti teidän piristävistä kommenteistanne, olette ihania!

2 kommenttia:

ruut kirjoitti...

Kliseisesti sanoen, kaikille sattuu virheitä. Tästä on tuskin paljon apua, mutta äh, kumpa pystyisin hiljentämään sen äänen, pyyhkimään tummuuden päästäsi ja puhaltamaan siivet selkääsi. Ne kasvavat vielä varmasti takaisin, ennemmin tai myöhemmin. Voimia ♥

Kauris kirjoitti...

WAAHHAHAA Mä niin nauran tolle poliitikolle :D (so true)