2/21/2013

blame it on my a.d.d., baby


Sulan jo ennen lunta kun ajattelen kevään tuloa, sulan maan kamaraan ja tartun siihen kiinni. Olen keväisin aina liian väsynyt, ja vaikka olen aina väsynyt niin silloin olen kuollutväsynyt. Se väsymys on jotain hyvin lamauttavaa ja pelottavaa enkä jaksa sitä, toivon että se ei tule. Yritän piirtää ympärilleni lasiseinän josta se ei pääse läpi, pidän itseni liikkeessä ja suljen kaipauksen pois.

Olen koettanut piirtää muutakin, luonut kasvojen symmetriaa, kuvia naisista joita ei ole muualla kuin jossain missä ei elä ihmisyys. Haluaisin kovasti luoda jotain kaunista ja sellaista, joka saa ihmiset tuntemaan, mutta minulla on liian nuori pää sellaiseen. Haluan kasvaa nopeasti, kerätä kaiken maailman tiedon ja jäsentää ne hermosoluissani järjestykseen, jota kukaan ei ole ennen nähnyt.

Se eräs josta en yleensä kirjoita, ristikäämme hänet vaikka rosaksi, oli meillä yötä. Aina kun tapaan hänet ja hän lähtee, jäljelle jää epämääräinen tunne, joka voi olla kaipaus tai riittämättömyys tai mikä vain. Hän on todellisuudessa melko ärsyttävä ihminen enkä edes tiedä mistä pidän hänessä, mutta silti haluan viettää hänen kanssaan aikaa ja tehdä hänet iloiseksi, haluan päästä selville tuosta mysteeri-ihmisestä joka toimii ja ajattelee juuri päinvastoin kuin normaali-ihmiset ja puhuu toisinaan kuin elämää nähnyt mies, ei suinkaan niin kuin olisi nuori ja tietämätön tyttö kuten minäkin. Hänen läheisyydenkaipuun puutteensa ja sulkeutuneisuutensa on erikoisinta, mitä olen ihmisessä nähnyt.


Ja minulle on edelleenkin mysteeri, mitä hän minusta ajattelee. Olen ollut välillä hyvin hölmö häntä kohtaan ja ihmettelen, miksi hän ei ole pistänyt välejä poikki kuten useissa vastaavissa tilanteissa tapaa tehdä. Olen samaan aikaan hämmentynyt ja hiukan toiveikas, jospa en olekaan ihan säälittävä hänen mielestään. Joka tapauksessa, vaikka rosa usein jättää ajatuksiini epämääräisiä, häiritseviä tuntemuksia, nautin hänen seurastaan ja nauttisin siitä mielelläni lisää.

Olen onnellinen mutta kuten aina, en saa ruoan, terveellisen elämän ja täydellisen kehon kolminaisuuden ristiriitaa pois mielestäni. Se täytyy kai vain hyväksyä.

2 kommenttia:

Raven kirjoitti...

Rakastan tapaasi kirjoittaa.

lumia kirjoitti...

Voi, jos sinä todella rakastat, niin silloin minä rakastan sinua, ihana.