if it matters, max it

Poika raidallisessa pyjamassa kiipesi ikkunasta sisään ja kertoi minulle tarinan. Itkin yön mustaksi kuunnellessani häntä, takaraivossa nakuttaen koko ajan tieto etten voi tehdä mitään hänenlaistensa hyväksi enää. On kamalaa tajuta, mitä kaikkea ihmisille on tehty taannoin ja joskus tehdään vieläkin. Monen nuoren naisen kohtalo on vielä tänäkin päivänä huumeet, sukuelinten silpominen, kodittomuus, hyväksikäytetyksi tuleminen tai kouluttamattomuus. Tämä on klisee, mutta minä olen aika onnellisessa asemassa täällä hyvinvointiyhteiskunnassa. Paitsi että monikaan suomalainen ei voi hyvin. Olen monesti ihmetellyt asiaa.

Pohjoismaita pidetään maailman hyvinvoivimpina maina, mutta täälläkin löytyy liikaa puutteita. Psykiatrista hoitoa on edelleen tarjolla liian vähän ja liian sairaille, psyyken heilahtelemista ei oteta heti sairauden alkuvaiheessa huomioon vaan sitä aletaan hoitaa vasta, kun alkaa olla melkein liian myöhäistä. Yli puolet suomalaisista(kin) on ylipainoisia, joten elintavoissamme on pakko olla jokin pielessä. Moni muukaan asia ei toimi. Vihaan ristiriitoja.

Olen kuulostellut oloani ja minusta tuntuu, että olen koko ajan vähän valjulla päällä. Ikään kuin jokin olisi pielessä, vaikka minulla pitäisi olla kaikki hyvin. Tällä hetkellä kuitenkin kaikesta sulattavasta helteestä huolimatta olen ihan tyytyväinen. Sain black swanin dvd'n käsiini, ja katsoin sen kolmannen kerran. Ehkä paras leffa ikinä.

En tiedä yrittääkö aurinko tuhota meidät hitaasti ja tuskallisesti jatkuvalla lämmöllään. Äiti ehdotti tänään uimista, mutta laiskana en lähtenyt. En halua rannalle hyppelemään oranssikuoristen auringonpalvojien välitse. Vesi toisaalta virkistäisi. Ja polttaisi kaloreita jotka olen tänään kerännyt aamupalasta, jäätelöstä ja muutamista kekseistä.

Kai minä hetki hetkeltä voin paremmin.