ja nähtyänsä kaiken hän näki enemmän

Rakas Joulupukki, olen yrittänyt kovasti ja toivottavasti sinäkin näet sen. Olen yrittänyt itseni, mutta ennen kaikkea läheisteni vuoksi, olen yrittänyt olla heidän pieni talvienkelinsä, joka puhaltaa sydämiä ilmaan ja haihtuu tuulen mukana. Tänä jouluna toivoisin mielenkiintoista luettavaa, läheisyyttä, iloa ja lämpöä sekä onnea tulevalle vuodelle. En tiedä, olenko ollut erityisen kiltti, mutta minusta olisi myös ihanaa saada musiikkia korvilleni ja jotain hyvää kielelle. Ja lunta tänne etelään, mustaan maahan.

Ja jos kaipaat joskus apua, älä pelkää kysyä minulta. Tulen sydänyönä jakamaan lahjoja kanssasi punaisessa nutussa pikkutonttuna, ruokin porosi ja kiillotan rekesi kuntoon, niin että kaikki maailman lapset saavat nähdä sinut tänä jouluna. He ovat sen ansainneet. Eilen juttelin kaverini kanssa, ja hän sanoi, että koulussamme on todella huono henki. En ole huomannut mitään, sanoin. Hän totesi, että en, koska minun kaveriporukkani on kilttien tyttöjen porukka, meistä ei liiku mitään huhuja koska olemme moitteettomia, omassa pienessä piirissämme, kuplassamme joka surisee arvosanoja ja harmittomille asioille nauramista. Mutta tiedätkö mitä. Minä pidän kilttinä ja moitteettomana olemisesta, minä pidän siitä ettei minun tarvitse asettua kenenkään tielle ja pidän elämästä, jossa ei tarvitse olla varuillaan huhujen varalta. Juuri sitä hain tullessani tähän kouluun, kavereita jotka ovat yhtä harmittomia kuin minä ja hyväksyvät minut.

Voitko kuvitella, sain yhdeltä tänään joululahjan ja toinen sanoi unohtaneensa omansa kotiin, hän antaa sen minulle joulun jälkeen. Olen ihmeissäni. Joululahjoja ystäviltä. Olen tuntenut heidät vasta neljä kuukautta, ja he pitävät minua lahjan arvoisena. Itse piirsin eilen heille kortit kaikella taidollani ja hymyilin heille kauniisti. Tänään oli viimeinen koe, ja joulu on vihdoin pian täällä.

Kuten tiedät, pidän lukemisesta. Kaunokirjallisuus on porttini elämään, sen monimuotoisuuteen ja kauneuteen. Muistan vieläkin rakkaudella kaikkia kirjoja, jotka olen lukenut. Erityisesti olen jäänyt rakastamaan seuraavaa katkelmaa eräästä opuksesta: "Oletko koskaan toivonut mitään? Ja pitänyt toivostasi kiinni vastoin kaikkea todennäköisyyttä? Kunnes kaikki, mitä teet, on täysin naurettavaa?"

Olet ehkä seurannut uiskenteluani blogimaailmassa ja huomannut, että se parin vuoden takainen  kokeilu ei jäänyt yhdeksi. Minä kuulun tänne, osa minusta elää täällä ja blogistani on tullut minulle tärkeä osa minua. Olen kiitollinen kaikille lukijoilleni ja voitko uskoa, olen saanut heiltä kasapäin myönteistä palautetta. Sellaista, mitä en ole osannut villeimmissäkään unelmissani toivoa. He ovat kaikki niin kauniita, heillä kaikilla on oma tarinansa ja jotain kerrottavaa. Niin suuri määrä elämää, tarinoita ja menneisyyttä saa minut hämmentymään.

Olen saanut aivan ihania kommentteja, ja päätin kopioida niistä tähän muutaman osoittaakseni, miten ihania olette ja miten kiitollinen olen teille kaikille. En jaksa kysyä heidän lupaansa, mutta toivon, etteivät he pahastu. Oikein hyvää joulua ja parempaa uuttavuotta.

"Elämässä hienoa on juuri sen arvaamattomuus. Kun oletat, että kaikki on hyvin, saat nenillesi. Kun teet väärin, huomaat oikean ajan kuluttua, että sinulle maksetaan samalla mitalla. Oikein tekoa ei välttämättä palkita mitenkään. Ja sitten yhtäkkiä, ihan ansaitsematta, saat osaksesi käsittämättömän suuren onnen."

"hei, elämän kukkatarhaan kuuluu kaikenlaisia kukkia. mustia ruusuja, punasia ruusuja, onnellisia auringonkukkia ja haikeita särkyneitäsydämiä. ne kaikki kuuluu sinne ja niitten on uskallettava antaa kukkia mut ... on myös uskallettava antaa niitten joskus lakastua pois."

"Olen varma että jos haluat, vielä joku päivä minäkin voin käydä hakemassa tarinasi kansiin sidottuna kirjakaupasta, kääriä kultaiseen lahjapaperiin ja avata samantien, hymyillä ja kuiskata "minähän sanoin". Sillä you got what it takes. Lue, kirjoita, inspiroidu sysipimeistä illoista ja lumihiutaleiden hiljaisista askelkuvioista ikkunalasin pinnalla - olen varma, että romaaninpoikasesi tulee olemaan kauneutta."

"Välillä helmiverkkoa kannattaa siirtää varovasti pois kasvojen edestä niin, että näkee edes vilauksen maailmasta ilman verkkoa, koska se näyttää verkon läpi aivan erilaiselta."

"Koska nyt jo, kaikesta pahasta huolimatta, osaat nähä asioita niin kauniisti, ettei sun tulevaisuus voi olla pelkkien synkkien pilvien peittämä. Oon ylpee susta ja siitä miten elät, olet ja hengität, mut ennenkaikkea kirjotat."

"Käyn joka päivä tarkistamassa joko uusi kirjoitus on tullut, niin paljon niitä odotan."

Ja, Joulupukki, kun tulet, jätän sinulle pipareita pöydälle vaikka et ehtisikään jäämään kahville.